Taiteilija Akseli Gallen-Kallelan ja kenraalikuvernöörin kanslian arkistonhoitajan Johannes Öhquistin kirjeenvaihto alkoi vuonna 1895. Taiteilijan ja tulevan taidekriitikon väliseen tutustumiseen myötävaikutti Gallen-Kallelan appi Kaarlo Slöör, joka työskenteli Öhquistin kollegana samaisessa kansliassa. Virkamiesuransa ohella Johannes Öhquist toimi niin saksan kielen opettajana ja oppikirjojen tekijänä, runoilijana, kirjailijana ja taidekriitikkona kuin Suomi-tietouden levittäjänä saksankielisissä maissa ja yhtenä aktiivisena Suomen autonomia- ja itsenäisyystaistelun myötävaikuttajana ja isänmaanystävänä. Syvimmiltään ja sisimmiltään runoilijaksi itsensä tuntenut Öhquist oli jo varhain innokas Gallen-Kallelan taiteen ihailija. Erityisesti tämän 1890-luvulta alkaen  maalaamat symbolistissävytteiset ja Kalevala-aiheiset teokset tekivät häneen suuren vaikutuksen. Symbolismin ja vuosisadan vaihteen romantiikan virrassa kulkenut Öhquist tunsi Gallen-Kallelan kuvataiteen ja oman sanataiteensa välillä universaalia sukulaisuutta; hän koki niissä samankaltaista yksinäisen taiteilijasielun kaipuuta harmoniaan, jossa kauneus yhtyi totuuteen. Gallen-Kallela puolestaan näki Öhquistin ymmärtävän hänen taidettaan paremmin kuin kukaan muu – lisäksi hän oli kiitollinen tämän avusta ja käytännön toimista taidenäyttelyiden järjestelyissä ja julkaisujen laatimisessa.

Äidinkieleltään saksalainen Öhquist kirjoitti kirjeensä Gallen-Kallelalle ruotsiksi. Ensimmäinen vilkas, reilun vuoden kestänyt ajatustenvaihto kirjeitse Öhquistin ja tuolloin Ruoveden ateljeeasunnossa eläneen Gallen-Kallelan välillä käynnistyi kesällä 1896. Aiheina kirjeissä olivat ex libris -suunnitelmat Öhquistille, Gallen-Kallelan kuvaukset elämästään Ruovedellä sekä pohdinnat taiteesta, taiteilijuudesta, taidenäyttelyistä ja taiteen vastaanotosta. Keväällä 1898 Öhquist teki matkan Italiaan. Siellä hän tutustui maan taideaarteisiin, erityisesti freskotaiteeseen, yhdessä tuolloin Italiassa perheensä kanssa oleskelleen Gallen-Kallelan kanssa. Kyseisen, osin yhteisen ja ystävyyttä lujittaneen matkan jälkeen kirjeenvaihto vilkastui uudelleen. Tällöin aiheina ovat erityisesti Öhquistin vierailu Ruovedellä uutenavuotena 1900, Gallen-Kallelan maalaamat freskot Pariisiin maailmannäyttelyyn ja Juséliuksen mausoleumiin Poriin sekä Öhquistin taiteilijasta kirjoittamat artikkelit ulkomaisiin julkaisuihin.

Merkittävä vaihe kirjeenvaihdossa ajoittuu vuodesta 1907 ensimmäisen maailmansodan alkuun. Ajanjakso on tapahtumatäyteinen molempien elämässä. Gallen-Kallela teki taiteellaan läpimurron Budapestissa, asui perheensä kanssa Pariisissa ja muutti 1909 vuodeksi Itä-Afrikkaan – kotimaassa hän suunnitteli ja rakennutti Tarvaspään ateljeelinnan. Öhquist oli vedettynä mukaan Budapestin näyttelyjärjestelyihin. Sen kautta hän sai toimeksiannon kirjoittaa ensiksi unkariksi, sittemmin suomeksi ilmestyneen yleisteoksen Suomen taiteen historiasta, jossa Gallen-Kallelan taiteen esittelyllä on merkittävä sija. Unkarilaisten Giovanniksi nimeämä Öhquist alkoi käyttää uutta lempinimeään toistuvasti myös taiteilijalle lähettämissään kirjeissä. Gallen-Kallelan grafiikka- ja piirustusmateriaalista Suomessa pidettyjen näyttelyiden järjestelyt lepäsivät paljolti Öhquistin harteilla. Kotimaassa ollessaan ystävykset tapasivat toisiaan Helsingissä tai keskustelivat puhelimitse, joten kirjeet eivät kaikilta osin paljasta tuolloin käytyjen keskustelujen sisältöjä tai laajuutta. Öhquist toimi 1910-luvun poliittisesti aktiivisesti tiedottaen Suomen asemasta saksankielisissä maissa. Talvikauden 1913/1914 hän asui Sveitsissä ja Saksassa. Sodan ajan Öhquist asui ulkomailla, jolloin kirjeyhteys Gallen-Kallelan kanssa taukosi.

Seuraavan vuosikymmenen verraten vähälukuisissa kirjeissä teemoina ovat Öhquistin toiminta Suomi-tietouden levittäjän Berliinin lähetystön attaseana ja Gallen-Kallelan Koru-Kalevalan kuvitustyö. Taiteilijan Yhdysvalloissa oleskelu 1923–1926 aiheutti tauon kirjeenvaihtoon, joka vielä virisi hetkeksi Öhquistin muuttaessa Berliinistä Hvitträskiin kesällä 1927. Viimeisissä kirjeissä kuultaa kaipaus aiempien yhteisten kokemusten ja kanssakäymisen kultaamaan aikaan.

• •

Akseli Gallen-Kallela (vuoteen 1907 Axel Gallén) syntyi Porissa 1865 nimismies Peter Wilhelm Gallénin ja merikapteenin tyttären Mathilda Wahlroosin neljäntenä lapsena. Jo kouluaikanaan Helsingin ruotsalaisessa normaalilyseossa hän tutustui Kaarlo Slöörin perheeseen, jonka tyttärestä Marysta tuli myöhemmin hänen puolisonsa. Gallen-Kallela opiskeli taidetta Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1881–1884 ja 1884–1889 Pariisissa Académie Julianissa. Vuonna 1894 Gallen-Kallela maalasi merkittävät symbolistiset teokset kuten Symposion, Ad Astra ja Conceptio Artis. Saman vuoden syksyllä aloitettiin Ruovedellä taiteilijan erämaa-ateljeen Kalelan rakennustyöt, jonne muutettiiin syksyllä 1895. Kalelassa Gallen-Kallela aloitti myös graafisten teosten valmistamisen ja Kalevala-aiheisten töiden maalaamisen.

Vuosisadan vaihteessa Gallen-Kallela oli palkittu ja tunnustettu taiteilija niin kotimaassa kuin ulkomailla. Pariisin maailmannäyttelyn Suomen paviljongin freskot ja näyttelyssä esillä olleet maalaukset sekä Budapestissa 1908 järjestetty retrospektiivinen näyttely lisäsivät hänen arvostustaan ja tunnettuuttaan. Kotimaan taidepiirit hän kuitenkin koki lamaannuttaviksi ja muuttikin perheineen aluksi Pariisiin ja sieltä Brittiläiseen Itä-Afrikkaan. Palattuaan Suomeen 1911 Gallen-Kallela sai Kalevala-aiheistaan osakseen enenevää kritiikkiä nuorten taiteilijoiden keskuudesta. Keväällä 1918 kenraali Carl Gustaf Mannerheim kutsui Gallen-Kallelan päämajan erikoistehtäviin ja hieman myöhemmin adjutantikseen. Taiteilija muutti 1921 Koru-Kalevalan kuvitustyön vuoksi Porvooseen. Samana vuona hänet valittiin Tukholman kuninkaallisen taideakatemian kunniajäseneksi – Suomessa hänelle oli myönnetty professorin arvonimi kahta vuotta aiemmin. Saatuaan kutsun Chicago Art Instituten näyttelyyn Gallen-Kallela muutti 1923 Yhdysvaltoihin ja palasi sieltä perheensä kanssa takaisin Suomeen 1926. Viimeisimpiä taiteilijan suuria töitä ovat Kansallismuseon Kalevala-aiheiset freskot. Gallen-Kallela kuoli 1931 ja hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaalle.

Johannes Öhquist syntyi Inkerissä 1861 Suomen kansalaisena suomenruotsalaisen pastori Johannes Christoffer Öhquistin  ja osin saksalaissukuisen Maria Olga Avenariuksen esikoisena. Öhquist kävi saksalaista koulua Pietarissa ja opiskeli oikeustiedettä Pietarissa, Moskovassa ja Helsingissä. Hän suoritti juristin tutkinnon 1887. Tämän jälkeen Öhquist toimi Suomen kenraalikuvernöörin kanslian arkistonhoitajana kyseisen viran lakkauttamiseen asti 1909. Samaan aikaan hän toimi saksan kielen opettajana useissa kouluissa, oli Helsingin yliopiston saksan kielen lehtorina vuodesta 1895 ja julkaisi useita kymmeniä saksan kielen oppikirjoja. Öhquist toimi myös kirjallisuus- ja taidekriitikkona ja kirjailijana ja hän oli Suomen ensimmäisen shakkiklubin perustajajäsen. Hänen ainoa julkaistu runokokoelmansa Der Pilger ilmestyi 1908 ja laaja Suomen taiteen historian yleiskatsaus suomeksi 1912 (unkariksi 1911).

Vuosisadan vaihteesta lähtien Öhquist toimi perustuslaillisten aktivistien edustajana saksankielisissä maissa ja kirjoitti useita Suomen poliittista asemaa koskevia julkaisuja. Hän osallistui merkittävällä tavalla saksalaisten ja itävaltalaisten tiedemiesten Suomen hyväksi esittämän vetoomuksen syntymiseen 1910. Ensimmäisen maailmansodan aikana Öhquist asui Wienissä ja Berliinissä kuuluen jääkäriliikettä tukeviin aktivisteihin. Hän toimi Suomen Berliinin lähetystön lehdistöattaseana 1918–1927 ja julkaisi saksaksi lukuisia Suomen kulttuuria käsitteleviä artikkeleita saksankielisissä lehdissä. Vuonna 1925 Öhquistille myönnettiin professorin arvonimi tunnustuksena pitkäaikaisesta Suomen tunnetuksi tekemisestä Keski-Euroopassa. Kesällä 1927 Öhquist muutti kolmannen puolisonsa Margaritan (Rita) kanssa Suomeen ja asettui vapaana kirjailijana Eliel Saarisen heille tarjoamaan asuntoon Hvitträskissä. Aiemmin kosmopoliitti ja liberaali Öhquist kääntyi kansallissosialistisen Saksan puolestapuhujaksi ja tukijaksi ja muutti 1940 takaisin Saksaan. Hän kuoli Wolfachissa Schwarzwaldissa 1949.

 
Voit tutustu Akseli Gallen-Kallelan ja Johannes Öhquistin välinen kirjeenvaihtoon museon Finnassa.

Kirjallisuus:

Ilvas, Juha (toim.), 1996. Akseli Gallen-Kallela. Ateneumin julkaisut N:o 1. Helsinki.

Jokinen, Teppo, 2004. ”Käsittää ja ymmärtää taidetta”. Johannes Öhquistin ja Akseli Gallen-Kallelan välisestä kirjeenvaihdosta. Teoksessa: Pekka Laaksonen & al. (toim.), Kenttäkysymyksiä. Kalevalaseuran vuosikirja 83. Helsinki: SKS, 336–353.

Jokinen, Teppo, 2007. Johannes Öhquist im Spannungsfeld von Kunst und Nation. Teoksessa: Renja Suominen-Kokkonen (toim.), The shaping of art history in Finland. Taidehistoriallisia tutkimuksia / Konsthistoriska studier 36. Helsinki: Taidehistorian seura, 181–194.

Jokinen, Teppo, 2011. Johannes Öhquistin matka Italiaan 1898. Teoksessa: Teppo Jokinen ja Hannele Selkokari (toim.), Italiassa & Saksanmaalla. Taiteilijoiden ja taiteentuntijoiden matkassa 1840–1930. Helsinki: SKS, 213–238.

Lutzeier, Michael, 2001. Johannes Öhquist und die finnische Öffentlichkeitsarbeit in den ersten Jahren der Berliner Gesandtschaft 1918–1927. Pro gradu. Helsingin yliopisto, historian laitos.

Menger, Manfred, 1994.Johannes Öhquist und Deutschland. Teoksessa: Literarische Wechselbeziehungen zwischen Finnland und Deutschland. Greifswald, 84–92.

Menger, Manfred, 1996. Johannes Öhquist (1861–1949) – ein Leben zwischen Finnland und Deutschland. Teoksessa: Manfred Menger & Dörte Putensee (Hgrs.), Finnland und Deutschland. Forschungen zur Geschichte der beiden Länder und ihrer Beziehungen. Hamburg, 155–171.

Menger, Manfred, 2007. Öhquist, Johannes (1861–1949). Suomen Kansallisbiografia, Studia biographica 3:10. SKS: Helsinki, 875–876.

Öhquist, Johannes, 1912. Suomen taiteen historia. Suomennos saksankielisestä käsikirjoituksesta Helmi Setälä. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Kirja.

Öhquist, Johannes, 2006. Pietarista Kolmanteen valtakuntaan. Saksankielisestä käsikirjoituksesta Erinnerungen suomentanut sekä muistelmia täydentävän kuvauksen Johannes Öhquistin taustasta ja elämänvaiheista laatinut Matti Liinamaa. Espoo: Fenix-Kustannus.