Toukokuussa 2023 Tarvaspäähän saapui Pohjolan tummia mehiläisiä. Laji tuotiin Suomeen 1700-luvulla ja se on uhanalainen. Gallen-Kallelan Museo tukee Pohjolan tummien mehiläisten ylläpitoa ja suojelua tarjoamalla niille sijoituspaikan museon puutarhassa. Mehiläisiä hoitaa kokenut mehiläistarhuri Markku Pöyhönen.

Museomehiläiset ovat tärkeitä pölyttäjiä: ne auttavat hedelmäpuiden, perennojen ja muiden kasvien pölyttymisessa, ja lisäävät siten vastaisuudessa pölyttäjiä tarvitsevien kasvien määrää. Näin mehiläiset vaikuttavat suotuisasti myös muiden pölyttäjien elämään, ja toimivat luontokadon hidastajina. 

Historiallisesti hunajaa on käytetty parantamaan vaivoja ja siksi mehiläistäkin on pidetty voimallisena eläimenä. Kalevalassa Lemminkäisen äiti kutsuu mehiläisen hoitamaan poikaansa tämän menetettyä henkensä yrittäessään surmata Tuonen joutsenen. Akseli Gallen-Kallela kuvasi aihetta teoksessaan Lemminkäisen äiti (1897).

Mehiläiset ovat kiinteä osa museomme yleisötyötä ja Kalevalan Euroopan kulttuuriperintötunnus -hanketta! Kerromme mehiläisten merkityksestä erityisesti koululais- ja puutarhaopastusten ohessa.

”Mehiläinen, meiän lintu,

Metsän kukkien kuningas,

Lähe mettä noutamahan,

Simoa tavoittamahan,

Tarkasta Tapiolasta,

Monen kukkasen kuvusta,

Monen heinän helpehestä,

Kipehille voitehiksi,

Pahoille parantehiksi!”

Kalevala, 15. runo 393-402.

Kalevala, 15. runo 393-402.

Lue lisää tummista mehiläisistä Suomen Tumman Mehiläisen Hoitajat ry:n sivuilta täältä. Gallen-Kallelan Museo on Suomen Tumman Mehiläisen Hoitajat ry:n kannattajajäsen.

Muistattehan jättää mehiläisille työskentelyrauhan. Mehiläispesän lähelle on asiaa vain Mehiläis-Markulla!