Akseli Gallen-Kallela, Keitele, 1904. Öljy kankaalle. Yksityiskokoelma.

Akseli Gallen-Kallela (1865–1931) oli monipuolinen taiteilija, joka tunnetaan erityisesti Kalevala-aiheisista teoksistaan. Kansalliseepoksen ohella hän oli kiinnostunut kuvaamaan Suomea ja suomalaisuutta. Ymmärrystä kotimaastaan edesauttoivat taiteilijan lukuisat matkat maan eri osiin. Hän maalasi talonpoikia ja torppareita aidoissa elinpiireissään, uudistaen omana aikanaan kansankuvausta. Gallen-Kallelan maisemat henkivät niin ikään omakohtaisesti koettuja hetkiä luonnossa.  

Kalevala-tarujen tulkinnoissa taiteilija hyödynsi kansankulttuurimme elementtejä ja luonnosta poimittuja vaikutteita. Niissä näkyvät myös hänen kokeilunsa taideteollisuuden, grafiikan, heraldiikan ja arkkitehtuurin saralla. Gallen-Kallela oli kiinnostunut ihmismielen sisäisestä maailmasta, henkisyydestä, mitä myös kansanrunous ja vanhat myytit ilmensivät. 

Gallen-Kallela rakensi kuvaa suomalaisuudesta aikana, jolloin maamme oli vielä Venäjän alainen suuriruhtinaskunta. Kysymykset kansallisen kulttuurin erityispiirteistä olivat ajankohtaisia Suomessa ja Euroopassa yleensäkin. Toiveet maamme itsenäisyydestä vahvistuivat 1800-luvun loppua kohden, kunnes itsenäisyys saavutettiin vuonna 1917. Gallen-Kallela kehitti kulttuuriamme ajanjaksona, jota on kutsuttu myöhemmin kansallisromanttiseksi. Tavoitteena oli osoittaa, miten suomalaisilla on oma historiansa, kulttuurinsa ja kielensä – ja paikkansa maailman kansakuntien joukossa. 

Tuottelias taiteilija oli aikansa kosmopoliitti, joka opiskeli ja työskenteli ulkomailla useissa jaksoissa. Euroopan lisäksi taiteen tekeminen vei hänet aina Afrikan mantereelle, Keniaan ja Yhdysvaltoihin saakka. Kansainväliset vaikutteet ja kiinnostus muita kulttuureita kohtaan näkyvät hänen taiteessaan. Gallen-Kallelan viimeinen, keskeneräiseksi jäänyt suururakka Suur-Kalevala voidaan nähdä taiteilijan testamenttina: se on yhteenveto kaikesta, mitä taiteilija oli oppinut suomalaisesta luonnosta, ihmisistä ja kulttuurista, yhdistettynä elementteihin, jotka lainaavat maailman muista kulttuureista ja viittaavat ihmiskunnan yhteisesti jakamiin maailmanhistorian suuriin kertomuksiin, myytteihin. 

Conceptio Artis (osa) 1895. Yksityiskokoelma.

Elämäkerrallisia tietoja

Axel Waldemar Gallén syntyi 1865 Porissa ruotsinkieliseen perheeseen. Hän menehtyi Tukholman matkallaan 65-vuotiaana. Nimensä taiteilija suomalaisti Akseli Gallen-Kallelaksi vuonna 1907. 

Taiteilijan perheeseen kuuluivat vaimo Mary (1868–1947), lapset Kirsti (1896–1980) ja Jorma (1898–1939) sekä nelivuotiaana menehtynyt esikoistytär Marjatta (1891–1895). Perhe-elämä oli liikkuvaista: vaimo ja lapset matkasivat taiteilijan mukana eri puolella Suomea ja maailmaa. Pysyvämmät kodit olivat Gallen-Kallelan suunnittelemat ateljeerakennukset Kalela (1895) ja Tarvaspää (1911–1913). 

Gallen-Kallela aloitti uransa realistisilla kansankuvauksilla, joista siirtyi 1890-luvulla symbolismiin ja edelleen romanttisiin Kalevala-aiheisiin ja monumentaalisiin freskoihin. 1900-luvun puolella, etenkin Afrikan-matkan yhteydessä, Gallen-Kallelan teokset alkoivat ilmentää ekspressionismia ja ajalle tyypillistä kolorismia, värimaalausta. 

Gallen-Kallelan tunnettuja maalauksia ovat muun muassa Aino-triptyykki (1891), Ad Astra (1894 ja 1907), Sammon puolustus (1896), Lemminkäisen äiti (1897), Kullervon kirous ja Keitele (1904).  Hän loi maalausten ohella freskoja, taidegrafiikkaa ja suunnitelmia tekstiileiksi ja huonekaluiksi. Suomen sisällissodan jälkeen Gallen-Kallela toimi Suomen valtionhoitajaksi valitun Gustav Mannerheimin adjutanttina ja suunnitteli itsenäisen Suomen armeijan univormuja ja kunniamerkkejä. Gallen-Kallelan kansainvälisen uran huippukohtia olivat näkyvä rooli Suomen paviljongissa Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1900 sekä oma osasto Venetsian biennaalissa vuonna 1914.

Kristuksen käsi (Rauhan palmu), 1897.