Vuonna 1907 Akseli Gallen-Kallela muutti perheineen Leppävaarassa sijainneen Albergan kartanon vanhaan päärakennukseen (purettu 1950-luvulla). Kartano oli Akselin vaimon Maryn suvun omistuksessa. Taiteilija oli jo tuolloin tehnyt ensimmäisiä luonnoksia tulevasta työpirtistään Tarvaspäästä, tuulentuvasta yhdessä arkkitehti Eliel Saarisen kanssa.  

Tarvaspään suunnittelu- ja rakennustyöt saatiin käyntiin vuonna 1911 Gallen-Kalleloiden palattua Afrikan matkaltaan. Albergan kartanon maista lohkaistiin Linuddin niemi ateljeelinnaa varten. Perhe muutti niemellä sijainneeseen kartanon kesähuvilaan, Villa Linuddiin, joka kunnostettiin talviasuttavaksi. 

Ateljeelinna valmistui vuonna 1913. Alkuperäisessä asussaan se oli pyhitetty työpirtiksi. Tornin toisessa kerroksessa oli näytteillä Afrikasta tuotua esineistöä. 

Vuonna 1915 Gallen-Kallelat joutuivat jättämään Tarvaspään ja muuttamaan pakoon ensimmäisen maailmansodan levotonta ilmapiiriä. He vetäytyivät Ruovedelle, ensimmäiseen ateljeekotiinsa Kalelaan. Sotavuosina 1915–1918 Tarvaspää joutui ryöstelyn kohteeksi ja toisinaan taistelun näyttämöksi. 

1923 Akseli Gallen-Kallela matkusti Yhdysvaltoihin. Mary ja Kirsti muuttivat hetkeksi takaisin Tarvaspäähän. Myös Maryn äiti Aina Slöör muutti Tarvaspäähän vetoisesti ja kylmästä Albergan kartanosta. Mary ja Kirsti matkustivat Yhdysvaltoihin 1924. Tarvaspäässä asui väliaikaisesti mm. poika Jorma ja Maryn sukulaisia.  

1926 Akseli, Mary ja Kirsti palasivat Suomeen. He asettuivat jälleen Tarvaspäähän. Ateljeelinna muutettiin asumiskäyttöön sopivaksi. Siihen vedettiin muun muassa sähkö- ja vesijohdot, rakennettiin uudenaikainen kylpyhuone ja lämmitysjärjestelmä uusittiin. Etsaushuoneen paikalle rakennettiin keittiö. 

Vuosina 1928–1930 Akseli Gallen-Kallela keskittyi Suur-Kalevalan kuvitustyöhön. Työ tapahtui enimmäkseen tornissa, jossa vallitsi täysi työrauha. Torni oli kolea tila. Akseli pukeutuikin siellä työskennellessään munkinkaapuun. Tornia ruvettiin kutsumaan munkinkammioksi. 

Vuonna 1931 Akseli kuoli keuhkokuumeeseen Tukholmassa. Mary ja Kirsti jäivät Tarvaspäähän asumaan. 1930-luvulla Tarvaspäässä asuivat myös poika Jorma ja hänen vaimonsa Pirkko. 

Toisen maailmansodan puhjettua 1939 Mary joutui jälleen väistymään Tarvaspäästä. Armeijan Tiedusteluosasto käytti ajoittain ateljeelinnaa tukikohtanaan. Sodan loputtua 1945 Tarvaspäähän ei enää palattu asumaan. Ateljeelinna oli tyhjillään yli 10 vuotta. Tarvaspää näyttäytyi alueen lapsille kummituslinnana. 

Vuonna 1958 ateljeelinna ja Linuddin huvila siirtyivät Akseli Gallen-Kallelan Museosäätiön omistukseen. Ateljeelinna muutettiin museokäyttöön, mukailemaan vuoden 1913 asua. Gallen-Kallelan Museo avattiin yleisölle 1961. Museon perustaminen Tarvaspäähän olikin Akseli Gallen-Kallelan toiveissa jo linnan suunnitteluvaiheesta lähtien. 

ARKKITEHTUURI 

 

Gallen-Kallelan suunnittelema Tarvaspää on sekoitus erilaisia rakennustaiteen tyylejä ja Akseli Gallen-Kallelan näkemystä. Ateljeelinna koostuu kolmesta pääelementistä: ateljeesta, tornista ja galleriasta. 

Ateljeessa, rakennuksen ydinosassa, on nähtävissä keskiaikaisen suomalaisen kivikirkon muotoilua: kivijalka, valkoiseksi rapattu ulkoseinä ja jyrkkälinjainen paanukatto. 

Torni on saanut vaikutteita keskiaikaisista esikuvista. Sen sakaraharjainen reunus on viittaus eurooppalaiseen linna-arkkitehtuuriin. Taiteilija suunnitteli myös yhdistävänsä siipirakennuksella ateljeen ja Linuddin huvilan. Toteutuessaan siipirakennus olisi lisännyt pihapiirin linnamaista tunnelmaa. 

Galleriaa reunustaa pylväiden kannattelema kaarikäytävä. Käytävän kapea ja korkea muoto sekä holvikaaret ovat saaneet vaikutteita renessanssin palatsiarkkitehtuurista. 

Gallen-Kallelan Museon tornin reunalta kurkistaa lohikäärmeen pää, joka syöksee tulen sijasta vettä. Sen esikuvia ovat keskiaikaisten katedraalien veistokselliset vedensyöksijät, gargoilit. Sen voi nähdä Tarvaspään ohi kulkevalta tieltä. 

Lohikäärme on valmistettu valubetonista ja sen yksityiskohdat, kyhmyt ja suomut, on Akseli Gallen-Kallela viimeistellyt paikan päällä. Gallen-Kallelan veistämä lohikäärme on kuitenkin ajan ja säiden vaurioittama. Nykyisin katolla on alkuperäisen mallin mukaan valettu kopio, joka valmistui vuonna 2008. 

TARVASPÄÄN PIHAPIIRI 

 

Linuddin niemi 

Tarvaspää sijaitsee Linuddin niemellä, Laajalahden rannassa Espoossa. Pihapiiriin kuuluu ateljeelinnan lisäksi Linuddin huvila sekä rannan savusauna. Tarvaspään ateljeelinna toimii Gallen-Kallelan Museona. Huvilarakennuksessa on kahvila sekä museosäätiön toimistotiloja. Pihapiiri ja rakennukset on suojeltu rakennussuojelulailla. Alue on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö. 

 Villa Linudd 

1859 rakennettu Villa Linudd oli alun perin Leppävaaran Albergan kartanon kesähuvila ja kalastusmaja. Nimensä Linudd – Pellavaniemi – sai kartanon väen tavasta liottaa pellavia lahden rannassa. Huvilan rakennuttivat Albergan kartanon vuosina 1855–1900 omistaneet Feodor ja Amalia Kiseleff. Amalia kutsui villaa ”elämänilokseen”. Siellä vietettiinkin monia iloisia ja huolettomia kesäpäiviä. 

Gallen-Kallelat muuttivat Linuddiin 1912 kunnostettuaan huvilan ensin talviasuttavaksi. Linudd oli osa Mary Gallen-Kallelan äidin perimiä Albergan kartanon maita. Gallen-Kallelat asuivatkin ennen Linuddiin muuttoa, vuosina 1907–1912, Albergan kartanon vanhassa päärakennuksessa. 

Kulku Tarvaspäähän 

Vuonna 1906 oli Helsinki–Turku-rata juuri valmistunut, Leppävaaraan pääsi siis junalla. Asemalta Linuddiin kuljettiin hevoskyydillä. Talvisin saatettiin hiihtää kaupunkiin asti. Linuddin rannassa oli kivilaituri yksityistä höyrylaivaliikennettä varten Mustikkamaa–Helsinki–Linudd-reitille. 

Mistä Tarvaspää-nimi on peräisin? 

Tarvaspään nimi juontuu läheisestä Tarvon saaresta. Tarvas tarkoittaa hirveä, härkää tai muuta sarvekasta uroseläintä. Tarvoin on myös erään kalastusvälineen nimi. Tarvaspään nimesi Akseli Gallen-Kallelan ystävä, suomen kielen professori E. N. Setälä. 

Puutarha 

Tarvaspäätä ja Linuddin huvilaa ympäröi puutarha, jonka historiaan mahtuu monia kerroksia. Kukkaympyrä on ollut samalla paikalla jo 1860-luvulla. Gallen-Kalleloiden aikaan piha palveli myös hyötypuutarhana ja hedelmätarhana. 

Lue lisää Maarika Mattheiszenin maisemasuunnittelun lopputyöstä Tarvaspää osana Helsingin seudun huvilakulttuuria – Puutarha Gallen-Kallelan aikana.